Onpas taas harmaata, ruskeaa ja märkää. Mihin ne kirkkaankeltaiset ja kirkuvanpunaiset lehdet on kadonneet? Jäljellä on enää vaan tuollaisia alastomia oksia tai vaihtoehtoisesti karrelle palaneen näköisiä lehtiä. Ainoa valopilkku ovat nuo PYltä ennen viikonloppua saadut kukat, jotka näyttävät yhä ihanilta.
Stiflerkin oppi aamukävelyllä kantapään kautta, ettei ihan joka paikkaan kannata hypätä. Esimerksi puro on märkä, ja kastuminen johtaa niiskuttamiseen.
Tälläinen päivä oikein huutaa kuunteleen Lana Del Reytä, katsomaan boksilta kaikki vielä katsomattomat tallennukset ja syömään juustoruisleipää ja juomaan kaakaota. Kahdet lenkit ja yhden imuroinnin tänään jo tehneenä oon tainnut nuo ansaitakin! Lenkistä tulikin mieleeni, että Stifun koulutus sujuu oikein hyvin (koputan puuta!). Kahdestaan lenkillä en oo vielä kertaakaan kuullut murinaa tai havainnut käytöksessä pelkoa, mikä on loistavaa. Mutta ei juhlita vielä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti