maanantai 26. marraskuuta 2012

Viimeinen rutistus on ohi

Viikonloppuna tapahtui seuraavaa:

Jotenkin niin vaikea ajatella että tuolla ei oo enää meidän koti. Vaikka oon koko siellä asumisen ajan halunnut jollakin tasolla pois, niin kyllä mua silti harmittaa ajatus uudesta asukkaasta tammikuussa ja kuinka se meidän entinen koti on nyt tyhjillään siellä. Ehkä tällänen on vaan ihan normaalia, toi oli kuitenkin meidän ensimmäinen niin sanottu oma ja yhteinen koti.

Tällä viikolla pitäisi vielä käydä tekemässä loppusiivous ja siistiä parit reijät seinistä, sekä hakea mun työpöytä että bloggailukin helpottuisi! Myöskin nuo aidat on vielä purkamatta pihalta, maksettiin niistä kuitenkin sen verran paljon ettei niitä viitsi vaan jättää.

Siriuskin on lopettanut sairastelun ja selvästi myös muuttostressin. Molemmat kamut on kotiutuneet kaupungin sykkeeseen hienosti, kuten myös kerrostaloelämään. Yöt on nukuttu hienosti eikä haukkujakaan ole ainakaan mun korviini kantautunut paljoa entistä enempää! Tänään hain myös nettikirppikseltä varaamani DAP -suihkeen, ja entisen kotimme postissa odottelee ihanan Dacin omistajan, Sefjan, mulle lähettämä DAP -haihdutin. Saas nähdä miten ne hajut tohon Stifuun vaikuttaa, vai vaikuttavatko ollenkaan.
Nyt pitäisi vielä päästä eroon noista ei niin kauniista pahvilaatikoista, että pääsisin vähän kuvailemaan meidän uutta kotia! Huomiseen!

4 kommenttia:

  1. Olkaapas hyvät! Toivattavasti siitä on enemmän apua teille, kun meille ;)) Hienoa, että löysi perille!

    VastaaPoista
  2. Muuttaminen on aina jotenkin haikeeta. Me ollaan asuttu nykyisessä kämpässä jo yli neljä vuotta. Vaikka me halutaan mahd. pian isompi asunto ja mielellään sit jo ostaakin oma seuraavaksi niin jotenkin ajatus siitä, että me varmaan parin vuoden sisällä tästä muutetaan pois, tuntuu jotenkin todella pelottavalta.. Hassua kun tää on kutienkin vaan ihan tavallinen vuokra-asunto :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä! Muutos on aina pelottavaa, vaikka mäkin olin niin innoissani muutosta ja ''uudesta alusta'' niin silti jotenkin kummasti harmittaa.

      Poista