And that's who I am

Ette varmaan halua kuulla sitä ainaista virttä ''no kun muutkin niin minäkin'', joten sanon vain että älkää välittäkö blogin ulkoasusta, mun blogger jotenkin bugasi joten kaikki bannerit ja kaikki joudun kotiin päästyäni sijoittelemaan uudelleen. Ja tässä nyt niitä kuvia.

En vaan ymmärrä sellaisia suomalaisia jotka ei tykkää saunomisesta! Varsinkin sellaiset saunat joita on kaikkien mökeillä, vanha, pimeä, ei suihkua ja puilla lämpiävä.

Sirius, Stifler ja Julius ♥

Oon monesti miettinyt, että miten on mahdollista olla niin huono-onninen kun minä. Esimerkiksi viime kesällä tapahtuneet jutut on saanu mut entistä taika-uskoisemmaksi, ja aina kun nään mustan kissan menevän tien yli niin syljen vasemman olan yli 3 kertaa. Aina.

Tuntuu että perheen keskimmäisenä lapsena oleminen on ainakin joskus aika turhauttavaa. En oo koskaan se ensimmäinen lapsi josta ollaan ylpeitä enkä koskaan se nuorin jota aina (tahattomastikin) lellitään.

Totta. Hommia ei vaan tule tehtyä ainakaan nyt muuta kun omaksi ja tuttujen iloksi.

En kylläkään enää niin usein, mutta joskus tulee aina innostuttua ja kaivettua joitakin vanhoja nuottejakin esiin!

Omenaa en vaihda.

Tää tuli mulle joskus Tokio Hotel -fanituksen aikaan, kun Tom Kaulitzilla oli rastat. Haluaisin ne tosi paljon vieläkin mutta en uskalla ottaa.

En esimerkiksi voi jättää pehmoleluja mihinkään sikinsokin, koska niille tulee paha mieli. Oon myöskin aika fanaattinen esim. astioiden järjestyksen kanssa, ja se musta kissa -juttukin tuli jo tuossa ylempänä.

Kuuntelen musiikkia aina autossa täysillä. Mitä järkeä edes omistaa mankka jos se on niin hiljaisella ettei siitä kuule mitään! Myöskään kun oon yksin koirien kanssa kotona niin joko TV tai radio on päällä.

Rakastan lahjojen antamista muille! Ja tietysti yllätyslahjojen saaminenkin on ihanaa.

Tätä ei varsinkaan yläasteella tapahtunut paljonkaan. Esimerkiksi opettajat ei koskaan muistaneet mun nimeä, ja ammattikoulussa multa monesti kysyttiin että olenko edes kyseisellä luokalla. Oon tosi yllättynyt jos nykyäänkään kukaan muistaa mun nimeä.

Jonakin päivänä sitten.. mulla on aika ristiriitaiset ajatuksen lapsista noin yleensä, mutta kyllä se olis mulle iso juttu jos en vaikka koskaan pystyis saamaan omia lapsia.

Oon aivan uskomattoman laiska, mutta silti haluan ja teenkin niin paljon. Yllättävän paljon.

Tää on 110% totta. Kaikki mäkkiateriat, oravat, graffitit ja koirien ilmeet tulee kuvattua.

Oon täysin valmis jouluun! Nyt kun on se joulukalenterikin niin sais tulla jo!

Sen myönnän. Ennen sitä kyllä sanottiin tyhmyydeksi ja blondiuneksi, nykyään oon vaan naiivi.

A long time ago.

Tämäkin on valitettavasti erittäin tosi juttu. Vaikka yritän olla säästäväinen ja järkevä, niin harvoinpa se onnistuu. Damn you kortillamaksaminen!

Viimeksi vuonna 2009 oon ollut lentokoneessa, ja kyllä se on niin mahtava tunne kun tietää että loma on edessä ja pian Suomi takanapäin. Ja ilmasta käsin maa näyttää ihan tilkkutäkiltä!

Välillä tuntuu tältä..

En olis kyllä silloin 10v. kun ensimmäisen finnin sain naamaani, että vielä 20v. kynnykselläkin kärsisin samoista ongelmista. Oh geez.

Oon ihan surkee valehtelija, ja ainakin PY lukee mun kasvoja ja ilmeitä, niinkuin sanottu, kuin avointa kirjaa.

Mua on aina alkanut kauheasti ahdistamaan ruuhkissa, esimerkiksi Helsingissä en tykkää asioida yhtään saatika missään ostoskeskuksessa lauantaisin. Pystyn siihen kyllä mutta en viihdy.

Miettikää, millaisia mun päivät on olleet kun en ole edes yöksi voinut lopettaa 1500 -sivuisen Harry Potterin lukemista?

Tätä en kyllä osaa pukea mitenkään järkevästi sanoiksi, mutta joo.

Kaikkeni yritän, tästäkin asiasta on varmasti monet eri mieltä.

Sen ei pitäisi olla liikaa pyydetty!

Ennen uskoin siihen, että ihmiselle annetaan kannettavaksi vain sen verran kun se ihminen pystyy kantamaan, ja mun jaksaminen on aina silloin tällöin aika hiinä ja hiinä. Mutta kai se sanonta pitää kuitenkin paikkansa, kun tässä vielä ollaan!

 Tätä en häpeä myöntää!

Mun mielestä on ihanaa kun ihan vieraatkin ihmiset hymyilevät. Suomalaiset vaan tuppaa olemaan sellaisia, että katse vaan maahan jos joku tulee vastaan. Moni tälläinen pitää mua varmaan ihan hulluna.

Kyllä mä vielä näytän! :-)

Tästä voisin kirjoittaa vaikka koko postauksen, joten totean vaan: OIKEESTI AAARGH KUINKA ÄRSYTTÄVÄÄ?

Puolustan kyllä kauheesti muita, mutta meen ihan lukkoon jos pitäiskin puolustaa itseeni.

Näitä näköjään tulikin tähän postaukseen vähän enemmän mitä ajattelin, enkä edes selannut kaikkia läpi. Yllättävän herkistelyksi meni noiden kuvien valitseminen ja se, minkälaisia muistoja monista tulikaan mieleen. Kirjoittelin myös vähän seliseliselittelyjä mukaan, vaikkei se ihan varmaan kuulunut tähän. Jenna kiittää ja kuittaa!